Hyppy Hesarista Iltalehden päätoimittajaksi
Erja Yläjärvi uskoo, että iltapäivälehdet kiinnostavat niin kauan, kun ne pystyvät löytämään omia uutisaiheita ja tarjoamaan tietoa nopeasti.
Kansa tietää ja kansa pirstaloituu. Etenkin nuorempi sukupolvi imee uutiset verkon eri foorumeilta, ja jos valtamedia ei tue omia ajatuksia, löytyy vaihtoehto- tai valemedia, joka niin tekee.
Mediamurroksen sekamelskassa yksi asia kuitenkin säilyy. Iltapäivälehtien suosio ei laannu.
”Tavoitamme 3,5 miljoonaa suomalaista kuukaudessa”, Erja Yläjärvi sanoo.
Yläjärvi on työskennellyt Iltalehden vastaavana päätoimittajana viime vuoden syyskuusta. Aiemmin hän työskenteli Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä.
Hyppy iltapäivälehteen ei Yläjärven mielestä ole niin suuri kuin voisi luulla. Uutispuolella journalistiset kriteerit ovat samat, mutta kokonaisuudessa viihde painottuu päivälehtiä enemmän. Yläjärveä viehättää uudessa työpaikassa se, että kaikesta mistä juttu voidaan tehdä, se myös tehdään. Hän uskoo, että nykytilanteessa iltapäivälehti on kuin liima, joka niputtaa suomalaiset yhteisten näkökulmien äärelle.
”Lukijamme edustavat kaikkia ikäluokkia ja he asuvat joka puolella Suomea.”
Iltapäivälehden vastaavana päätoimittajana Yläjärvi on ensimmäinen nainen Suomessa. Sukupuolella tosin tuskin on merkitystä sen enempää valinnan kuin tehtävän hoitamisenkaan näkökulmasta, Yläjärvi näkee.
”Mutta totta kai siitä näkökulmasta asiaa voi ajatella, monimuotoisuus ylipäätään on työpaikoilla hyvä asia. Päätoimittajien joukko Suomessa on ollut aika miehinen.”
Yläjärvi puhuu ennen kaikkea kyvykkyyden puolesta, mutta on samalla ylpeä pestistään ensimmäisenä vastaavana naispäätoimittajana. Kotona Yläjärvellä on kouluikäiset tyttäret. Hän uskookin, että tasa-arvon edistäminen vaatii tekoja ja esimerkkiä.
”Vanhempien esimerkillä on merkitystä. Perheessämme molemmat vanhemmat käyvät töissä ja tekevät kotitöitä, joskin nykyisin kyllä mieheni taitaa tehdä niitä enemmän kuin minä”, Yläjärvi sanoo, nauraa vähän ja jatkaa ajatusta hieman vakavammin.
”Haluaisin, että lapsemme eivät ajattelisi asioita sukupuolen kautta. Hetki sitten toinen tyttäristäni kysyi, voiko nainen olla poliisi. Edelleen meillä elää vahvasti ajatus, että tietyt työt kuuluvat jommallekummalle sukupuolelle.”
Keskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta omaan kehoon on #metoo-liikkeen myötä näkynyt myös iltapäivälehtien sivuilla. Silti samat lehdet julkaisevat tasaisesti kuvia, jotka kommentoivat juuri naisten ulkonäköä.
Hieman ennen haastattelua Iltalehti julkaisi kuvan, jossa Cardi B:ltä vilahtelivat punaisella matolla hameen alta pikkuhousut. Miten tämä osuu yhteen kehon koskemattomuutta edellyttävän tasa-arvopuheen kanssa?
Kysymys on vaikea, Yläjärvi sanoo.
”Emme kuitenkaan voi ajatella, että vaikka edistäisimme tasa-arvoa, ihmisten kiinnostus esimerkiksi kauneuteen ja tyyliin loppuisi. Monet seuratut ihmiset ovat tyyli-ikoneita, jotka puolestaan tietävät, että ihmisiä kiinnostaa se, mitä he punaisella matolla tekevät.”
Samalla iltapäivälehdet ovat siistiytyneet ja lähentyneet tyyliltään päivälehtiä, jotka toisaalta ovat liukuneet piirun keveämpään suuntaan. Vähäpukeisia iltatyttöjä ei Iltalehdenkään takasivulla enää näy. Myös sensaatiokirjoittelu on siirtynyt marginaaliin.
”Rikosuutiset voivat olla raakoja tapahtumiltaan nytkin, mutta enää niitä ei kuvata lehdissä lentäneiden ruumiinosien yksityiskohtaisella tarkkuudella. Sensaatiolle ja huomion herättämiselle ei enää ole samanlaista tarvetta kuin 1980- ja -90-luvuilla, koska ihmiset saavat sensaatiota verkosta muutenkin ihan riittävästi.”
Juuri verkossa piilevät iltapäivälehtien uhat ja mahdollisuudet.
”Uutisoinnissa kaikki mediat ovat lähentyneet toisiaan, sillä me kaikki taistelemme samoista lukijoista samalla alustalla.”
Vaarana on, että samankaltaisuus ja yhteinen, liian vahva uutisagenda karkottaa lukijat. Aloittaessaan päätoimittajana Yläjärvi linjasikin tavoitteekseen, että lehti alkaa vahvistaa omaa uutishankintaansa. Kun sisältö on kunnossa, julkaisutekniikat löytyvät kyllä.
”Ettemme vain reagoisi siihen, mitä muut kirjoittavat, vaan että kykenisimme tuottamaan itse jatkuvasti kiinnostavaa seurattavaa ja omia puheenaiheita.”
Se on onnistunut. Analytiikasta riippuen Iltalehden verkkouutisten lukijamäärät ovat kasvaneet 15–20 prosenttia vuoden aikana, Yläjärvi huomauttaa.
Hän itse on siirtynyt lähes kokonaan lehtien digiversioiden lukijaksi, mutta puolustaa silti vielä paperilehteä kuin vahtikoira pihaa.
”Paperilehden poistumista on Iltalehdenkin kohdalla povattu jo vuosia, mutta vielä se ilmestyy ja sillä on omat lukijansa, joiden palveleminen on meille tärkeää.”
”Itse olen lopettanut ennustamisen kauan sitten.”
Erja Yläjärvi, 42
Iltalehden vastaava päätoimittajana syyskuusta 2018 lähtien. Tuli tehtävään Kari Kivelän tilalle, joka siirtyi Iltalehden omistaman Alma Media Oyj:n uuden Alma Consumer -liiketoimintayksikön johtajaksi.
Työskennellyt Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä, Kouvolan ja Kymen Sanomien päätoimittajana sekä STT:n Brysselin kirjeenvaihtajana.
Vastaavana päätoimittajana Yläjärvi on periaatteessa vastuussa kaikesta lehden journalistisesta sisällöstä. Ohessa toimenkuvaan kuuluu paljon myös liiketoiminnan ja markkinoinnin strategiatyötä.
Yläjärven harrastuksiin kuuluu juokseminen sekä kouluikäisten lasten harrastusten tukeminen.
Juostessa työt unohtuvat
Erja Yläjärven onni on, että hän on ollut lapsesta asti aamuvirkku. Siksi ei ole ongelma herätä kello viisi, jos aamun ohjelmaan kuuluu juoksulenkki.
”En kuitenkaan halua ylläpitää nykypäivän kuvaa siitä, että ihmisen pitäisi ehtiä koko ajan enemmän. Tarvitsen yhtä paljon unta kuin muutkin, mutta nukahdan vastaavasti mielelläni illalla aikaisin”, Yläjärvi sanoo.
Juoksuharrastus alkoi, kun Yläjärvi työskenteli kirjeenvaihtajana Brysselissä. Matkustelu vei aikaa, mutta lenkkarit mahtuivat laukkuun.
”En erityisesti pitänyt juoksemisesta, mutta sitä pystyy tekemään missä tahansa, toisin kuin aikataulutettuja harrastuksia. Hyvä puoli juoksemisessa on myös se, että se on sitä kivempaa, mitä enemmän sitä viitsii tehdä ja mitä parempaan kuntoon pääsee.”
Juoksu on Yläjärvelle tapa nollata ajatukset. Toimituksen ulko-ovelta pääsee suoraan Helsingin tunnetuimmalle juoksulenkille. Töölönlahden kierros ei kuitenkaan Yläjärven lenkkirutineihin kuulu. Maailman huonoimpana työmatkalenkkeilijänä hän ei nimittäin jaksa huolehtia siitä, että hänellä olisi kaikki vaatteet ja ehostusvälineet töissä mukana.
”Kun ennen asuin kaupungissa, kiersin Töölönlahtea paljonkin. Nykyisin kun asun Pohjois-Helsingissä, olen huomannut, että pellot ja metsät ovat viihtyisiä lenkkimaastoja, mutta välillä on mukava juosta kaupungissakin ja katsella ihmisiä.”