Oopperan maskissa on jatkuva muuttumisleikki
Kansallisoopperan tähtiä maskeeraavat parhaimmat ja nopeimmat.
Esirippu aukeaa, orkesteri sivaltaa alkutahtinsa ja näytöksen tähdet aloittavat shownsa. Silloin tuppaa katsoja olemaan sen verran pahasti hepnadilla lyöty, ettei välttämättä tule miettineeksi, mitä roolihahmon habitus vaatii.
Se vaatii maskeeraajalta taitoa, tarkkuutta ja ääretöntä nopeutta.
”Yhden hahmon maskeeraukseen on aikaa keskimäärin 20 minuuttia, mutta esityksen aikana teemme maskin ja asun vaihtoja esiintyjille jopa puolessa minuutissa”, maskeeraamon työnjohtaja Marjo Riihimäki kertoo.
Suomen Kansallisoopperassa on juuri aloitettu H.C. Andersenin klassikkoon perustuvan Lumikuningatar-baletin harjoitukset.
Lapin velhoa näyttelevä Frans Valkama istuu Riihimäen laitettavaksi. Se kuuluu tanssijan arkeen.
”Naaman laittaminen menee ihan hyvin, mutta koko kropan maalaaminen kieltämättä voi tuntua hieman työläältä, niin laittamisen kuin puhdistautumisenkin näkökulmasta”, Valkama juttelee.
Kauan ei nokka tuhise, kun Valkamasta on kuoriutunut ehta velho.
”Kun aloitin yli 30 vuotta sitten, oppiäitini sanoi, että tärkeintä on taito ja nopeus. Ne ovat sitä edelleen”, Riihimäki sanoo.
Maskeeraamo tekee kerrallaan limittäin neljää teosta. Parhaillaan aamuvuoro valmistelee Lumikuningattaren harjoituksia, iltavuoro puolestaan työskentelee ooppera Die Tote Stadtin kimpussa. Jokaisen teoksen jokainen hahmo on kuvattuna mapissa kirjallisine ohjeineen.
”Lumikuningattaren ensi-ilta oli 2012, eli teemme hahmot nyt ohjeiden mukaan sen pohjalta. Yleensä kun pari kertaa tekee, ne alkavat sitten syntyä jo ilman ohjeitakin.”
Karkeasti työn voi jakaa kahteen osaan: on ennen esitystä tapahtuva valmistelu sekä osalle esiintyjistä kesken esitystä roolihahmosta toiseen tehtävät vaihdot. Ne tehdään usein joko kulisseissa tai jopa lavalla.
”Lyhyimmillään aikaa on puoli minuuttia. Jokaisessa sormenpäässä on oltava värit valmiina, eikä siinä oikein ole aikaa virheille”, maskeeraaja Indira Okic kertoo.
Maskien tekeminen vaatii myös silmää ja sivistystä. Ennen kaikkea lavalla meikin on näyttävä – se riippuu roolista ja teoksesta.
”Huulet ja poskipuna sekä silmämeikki määräytyvät paljolti sen mukaan, mitä roolia laulaja tai tanssija tekee. Palvelijan meikki on yleensä pienempi, Prinsessan puolestaan heleän nuorekas. Jos taas rooli on Kuningatar saa meikki yleensä olla vahva”, Riihimäki kertoo.
Maskit perustuvat tarkkaan suunnitteluun. Kun suunnittelija on antanut ohjeensa, on maskeeraajien tehtävä miettiä, miten maski toteutetaan käytännössä. Usein toimivin resepti löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta.
”Vietämme harjoituksissa katsomossa paljon aikaa. Joskus maski voi näyttää tässä peilin edessä hyvältä, mutta katsomosta huomaa, ettei se toimi lavalla lainkaan. Sitten mietitään uusiksi”, Okic sanoo.
Hän itse tykkää eniten tehdä hahmoja, jotka perustuvat vastakohtiin: tehdä miehestä nainen, naisesta mies, vanhasta nuori tai lapsesta vanha.
”Siinä etsii aikansa toista hahmoa. On hienoa, kun saa ihmisen tuoliin ja hän lähtee siitä aivan uutena hahmona.”
Lumikuningattaren roolissa tanssiva Lucie Rákosníková kiiruhtaa belettitanssijoiden aamutunnillta takaisin maskeeraamoon ja istahtaa Emma Krohn-Markkasen tuoliin. Esityksen harjoitukset ovat vasta alkaneet, joten yhteistyö on vielä alussa.
”Erityisesti pääosan esittäjien kanssa välit muodostuvat usein läheisiksi, koska yhdessä ollaan paljon”, Krohn-Markkanen sanoo.
Ihmisissä on eroja kuten viineissä. Kun yksi haluaa maskinsa valmiiksi nopeasti, tykkää toinen istuskella rauhassa.
”Ja samakin ihminen voi olla eri päivinä erilainen. Joskus hän haluaa jutella rennosti ja joskus keskittyä omassa rauhassaan. Hyvällä maskeeraajalla pitää olla psykologista pelisilmää”, Lumikuningattaren teosvastaavana toimiva maskeeraaja Kati Räsänen sanoo.
Ennen esitystä maskeeraus on tärkeä siirtymäriitti tavallisesta ihmisestä illan esityksen tarunhohtoiseksi hahmoksi. Se luo kuoren, jonka suojassa esiintyjä on ammattiminänsä suojassa.
”Kun istun katsomossa ja näen, miltä maski lavalla näyttää, koen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on palkkaa isompi asia”, Indira Okic sanoo.
Maskeeraamo toiminut vuodesta 1927
Kansallisoopperan maskeeraamo aloitti toimintansa vuonna 1927.
Ensimmäinen Oopperan maskeeraamon palkattu työntekijä oli sittemmin oman peruukkeihin keskittyneen yrityksensä perustanut Aarne Kuokkanen.
Maskeeraamossa työskentelee kymmenen työntekijää Oopperan palkkalistoilla. Apunaan heillä on freelance-maskeeraajia kiireisinä aikoina.
Lue juttu kokonaisuudessaan Töölönlahden Sanomien näköislehdestä