Kolumni: Kähinää makasiineilla

Kolumnisti Matti Oittila

Töölönlahden makasiinien viimeistenkin tiilten poistuessa voidaan hetki muistella menneitä.

 

Eräs tuokio toukokuulta 2006 on jäänyt mieleeni. Olimme lopettelemassa kirjoituskurssia siltä päivältä, kun joku tiesi kertoa VR:n makasiinien olevan tulessa. Tunsin olevani keskellä ”missä olit silloin kun” -hetkeä.

Paloa oltiin harjoiteltu jo muutamaa päivää aiemmin. Paikalla rähinöineen joukon motiivina oli kuulemma ollut globalisaation vastustaminen, suuren maailman meininkiä vastustettiin suuren maailman tyyliin.

Ensimmäinen paloharjoitus käytiin jo 1975, kun joku sytytti ratapihalla olevan makuuvaunun tuleen.

Aikoinaan rakennusta varten tuotiin Helsinkiin puoli miljoonaa tiiliharkkoa. Silloisen laitakaupungin puutavarapihalle nousi kaksisiipinen makasiini, parhaimpia esimerkkejä rautatiearkkitehtuurista. Tuskinpa arkkitehti Bruno Granholm aavisteli, minkälaista kähinää hänen piirtämänsä rakennus aiheuttaisi sata vuotta myöhemmin.

 

Kaupunkikuvaan nousee vähitellen kaikenlaista, melkein samaa tahtia sitä on myös kadonnut. Tuskin moni muistaa Rautatientorin laidalla ollutta makasiinia, joka purettiin uudempien valmistuttua. Entä kuinka moni on astunut junaan Olympia-asemalta nykyisen Musiikkitalon kohdalta? Asema oli tilapäinen erikoisuus olympialaisten aikaan.

 

Tavara-aseman siirtyessä Pasilaan makasiinit jäivät ajastaan jälkeen. Vuonna 1988 ne jäivät tyhjilleen. Sen jälkeen ne majoittivat gallerioita, studioita, tapahtumia ja toreja.

Makasiinit myöhästyivät Museoviraston listalta, mutta ne ehdittiin kuitenkin suojella juuri ennen lopullista paloa. Tuhat neliömetriä piti säästyä ajan hampaalta, mutta tuli haukkasi rakennuksesta kaksi kolmasosaa.

Kokoontumisajoihin osallistuivat kaikki Helsingin pelastuslaitoksen yksiköt ja vapaapalokunnan yksiköitä. Kevät koitti myös salaliittojen ystäville, mutta viranomaiset tumppasivat myöhemmin kaikki leviämään lähteneet teoriat. Palo oli kytenyt pitkään ja lopulta kaasut leimahtivat nopeasti liekkeihin.

Palo eteni lastauslaiturin räystään alta sisäosien vanhaan puuhun. Alkusyy oli todennäköisimmin tylsästi pelkkä vahinko.

 

Töölönlahden alue on ollut pitkään kaupunkisuunnittelun pyttipannu, josta löytyy eilisen rippeitä. Joissain kaupungeissa niitä on jätetty tarkoituksella, Keisari Vilhelmin kirkon jämä keskellä Berliiniä muistuttaa, ettei nykyinen ole ilmiintynyt tyhjästä.

Makasiinien raunion pitkäaikainen säilyttäminen ei kuitenkaan ole kaupungin mukaan teknisesti mahdollista, eikä edes tarkoituksenmukaista. Paikalle muodostuu tulevaisuudessa taideteos muistuttamaan makasiineista.

 

Matti Oittila
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.