Töölöläinen Carelia onnistuu apteekkimiljöössä
Carelia on yksi monista Asta Nurmilaukaan ravintoloista.
Kaarevien ikkunoiden takana näkyy vilkas Mannerheimintie. Kun apteekkari Tauno Jääskeläinen perusti paikalle lokakuussa 1929 Carelia-apteekin, kadun nimi oli vielä Turuntie.
Carelia-apteekki muutti vuonna 1996 syvemmälle Töölöön. Historialliset tilat siirtyivät ravintolan käyttöön.
Nimenä pysyi Carelia, olihan kaupunkikin määrännyt, että apteekin käyttämät valokyltit talon ulkoseinässä piti säilyttää sellaisenaan.
Ravintola Carelian omistaja on alusta asti ollut Asta Nurmilaukas, joka omistaa myös Tin Tin Tangon, Kuun ja Kuu Kuun Töölössä.
Carelian sisustus on säilytetty pitkälti ennallaan. Baaritiskiä on muotoiltu ravintolatoimintaan sopivaksi, mutta lattia on alkuperäistä ruutukuviota.
Seinustan puisissa vetolaatikoissa säilöttiin ennen lääkkeitä ja muuta apteekkitavaraa, nyt ravintolatarpeistoa.
Carelia tarjoaa ranskalaista ruokaa. On entrecôtea, simpukoita ja tartar-pihviä. Vastapäisen Oopperatalon kävijät ovat tärkeä asiakasryhmä Carelialle. Jos ooppera päättyy myöhään, ravintola pitää ovensa auki, että korkeakulttuurista nauttivat ehtivät iltapalalle.
Alkuruoaksi valikoituu parsakeitto (16 euroa) jossa lisukkeena on korvasieniä ja savustettuja porsaankylkiä kuutioina. Esillepano on näppärä: tarjoilija tuo lämpimän lautasen, jonka pohjalle on asetettu lisukkeet. Sitten hän kaataa parsakeiton lasisesta kannusta lisukkeiden päälle.
Keitto on kevyttä ja tasapainosta. Parsan maku tulee hyvin esiin. Pikkelöity korvasientä syödessä tulee yllättäen mieleen kuivattu luumu, niin makeaa se on.
Pääruoka entrecôte (32 euroa) tulee hyvin pelkistettynä annoksena. Tuoksu ja maku ovat vahvna grillimäisiä. Pihvin reunat ovat tummia, eivät kumminkaan palaneita. Tarjoilija kertoo, että pihvi on kypsennetty laavakivillä varustetussa kaasugrillissä.
Jälkiruoka haudutettua raparperia (11 euroa) on täysin vegaaninen, ja myös ravintolan suomalaisin annos. Kyytipoikana raparperitangoilla on kaurasorbettia ja luomukauracrumblea sekä raparperien keitinliemestä suurustettu kastike. Sorbetti on juuri riittävän makeaa, ja crumblet antavat mukavaa suutuntumaa raparperin vierelle. Raparpereiden pilkkomiseen veitsi on välttämätön, ja hieman töitä saakin tehdä, että jälkiruoan saa annosteltua sopiviksi suupaloiksi.